Näkymättömän valtaistuimet -teoksen viimeiset luvut esittävät kaikkein perustavimman kysymyksen, jota sivilisaatio voi vältellä: mitä asetamme korkeimmalle paikalle, kun lakkaamme kumartamasta kasvua automaattisesti? Kirjan vastaus on se, mitä se kutsuu sisäiseksi
”Näkymättömän valtaistuimet” ei pääty valitukseen. Se päättyy valintaan siitä, miten havaitsemme. Tulevaisuuteen suuntautuvissa loppuluvuissaan kirja asettaa vastakkain kaksi tapaa katsoa ihmistä. Toista se kutsuu ennakoitavaksi lapseksi: ihmiseksi, joka on litistetty
